LASTEN TUKEMISESSA RIITTÄÄ EDELLEEN HAASTEITA

Tätä tekstiä kirjoittaessani vietetään parhaillaan kansainvälistä Lapsen oikeuksin päivää ja viikkoa. YK:n lapsen oikeuksien sopimus hyväksyttiin 20.11 1989. Päivän tarkoituksena on nostaa esiin sopimuksen sisältöä ja herättää keskustelua lasten hyvinvoinnista kaikkialla maailmassa. Liput saloissa juhlistavat päivää ja korostavat osaltaan päivän merkittävyyttä.

Sopimus sisältää monia lapsen kasvua ja kehitystä tukevia asioita. Lapselle tulee turvata terveys, koulutus, tasa-arvo ja turvallisuus. Ikävä kyllä nämä eivät toteudu läheskään kaikilla maailman lapsilla.  Suomessa monet asiat ovat lasten ja nuorten näkökulmasta hyvin, mutta todellisuudessa meilläkin on vielä paljon korjattavaa.  Suurin osa suomalaisista lapsista voi hyvin ja selviää arjesta. Samaan aikaan kasvava lasten ja nuorten joukko kärsii kuitenkin erilaista ongelmista eivätkä he selviydy ilman ulkopuolista apua.  Useiden perheiden voimavarat ovat ehtyneet  ja lasten hyvinvointi sen myötä.  Erilaiset lasten ja nuorten hyvinvointia mittaavat tutkimukset kertovat usein karua kieltä arjen todellisuudesta.  Tutkimus- ja hoitojonot ovat pitkiä ja hoitoon pääsy viivästyy ollen usein auttamatta myöhässä.  Pari vuotta kestänyt korona on entisestään pahentanut tilanteita.  Hoitoa tarvitsevat lapset vaativat erityistä huomiota varhaiskasvatusyksiköissä ja eri oppilaitoksissa.  Pahoinvointi näkyy levottomuutena ja häiriökäyttäytymisenä ja liian usein myös itsetuhoisuutena.  Kiusatuksi tuleminen ja kiusaaminen on valitettavan yleistä. Päihteiden ja huumeiden käyttö on lisääntynyt huolestuttavasti. Huoli lasten ja nuorten mielenterveysongelmista on suuri.                    

Sote-uudistuksen yhtenä tavoitteena on ”turvata yhdenvertaiset ja laadukkaat sosiaali- ja terveyspalvelut kaikille suomalaisille”.  Pohjois-Pohjanmaalla valmistelutyö on hyvässä vauhdissa. Laaja viranhaltijajoukko yhdessä poliittisten toimijoiden kanssa tekee suunnitelmia palvelujen järjestämisestä ja toteuttamisesta.   Suunnitelman mukaan lasten, nuorten ja perheiden palvelut kootaan yhdeksi kokonaisuudeksi luomalla koko hyvinvointialueella yhteneväinen palveluohjauksen ja omatyöntekijään perustuva perhekeskus-toimintamalli.  Palveluja kehitetään digitaalisiksi, henkilöstön osaamista vahvistetaan ja palvelujen kehittämiseen otetaan mukaan lapset, nuoret ja perheet.  Suunta vaikuttaa hyvältä ja konkretisoituessaan myös lupaavalta.                                                        

Tehokkaista tuki- ja hoitomuodoista huolimatta osa lapsista ja nuorista tarvitsee lastensuojelun toimenpiteitä ja erilaisia kodin ulkopuolisia sijoitusvaihtoehtoja sekä tukitoimia.  Tässäkin työssä hyvinvointialueet tulevat tarvitsemaan tuekseen laadukkaita kolmannen sektorin ja yritysten palveluja. Auta Lasta – väki on valmiina antamaan oman panoksensa yhteiseksi hyväksi.

                                                                                                                    Marja-Leena Kemppainen